Kosmetiikan väitetyt vaikutukset pitää pystyä todentamaan
Tältä sivulta voit lukea millaiset kosmetiikan väittämät oat sallittuja ja mitkä ei.Kirjaudu
Kosmetiikalle on tyypillistä aktiivinen mainostaminen. Sen mainontaa koskee sama lainsäädäntö ja -ohjeet kuin muitakin kulutustavaroita. Pääajatus on, ettei mainonta saa olla harhaanjohtavaa. Kosmetiikan mainontaan liittyy myös erityisesti valmisteen käyttötarkoitukseen, sisältöön ja vaikutuksiin liittyvät lupaukset. Tällaisille väittämille on oma sektorikohtainen lainsäädäntö yleisten säädösten lisäksi. Kosmetiikan mainonta ei siis ole villi viidakko vailla sääntöjä.
Kosmetiikan määritelmä perusta väittämille
Jotta voi ymmärtää kosmetiikan väittämäsäätelyä, pitää ensin tietää, mitä kosmetiikka on. EU:n kosmetiikka-asetuksen (1223/2009/EY) mukaan kosmetiikalla tarkoitetaan ainetta tai seosta, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon ulkoisten osien kanssa (iho, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen, niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa tai hajujen poistaminen. Käytännössä kosmetiikkaa ovat tuoksut, meikit, ihon- ja hiustenhoituotteet sekä henkilökohtaisen hygienian valmisteet.
Kosmetiikan väittämäasetusta (655/2013/EU) pitää noudattaa kosmetiikan määritelmän mukaisten tuotteiden väittämissä kaiken tyyppisessä mainonnassa välineestä, kanavasta ja kohdeyleisöstä riippumatta. Toisin sanoen ei ole merkitystä, mainostetaanko tuotetta tv:ssä vai annetaanko lupaukset pakkauksissa tai somessa, lupausten on oltava lainsäädännön mukaisia. Väittämissä on erityisen tärkeää pitäytyä kosmetiikan määritelmässä, koska ne voivat vaikuttaa tuotteen luokitteluun joksikin muuksi kuin kosmetiikaksi. Esimerkiksi jos väittää tuotteella olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia, tämä voi vaikuttaa tuotteen luokittelemiseen lääkkeeksi.
Kosmetiikan väittämäsäätely lyhyesti
Kosmetiikan väittämäasetus rakentuu kuuden kriteerin ympärille: lainmukaisuus, totuudenmukaisuus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, väittämien on mahdollistettava ostopäätökset ja niiden tulee perustua riittävään näyttöön. Jokaista kosmetiikan väittämää on peilattava näihin, koska kyseessä on EU-tason asetus. Toisin sanoen kriteerit ovat lainsäädännöllisesti sitovat.
Asetus ei kuitenkaan ole lista hyväksytyistä tai kielletyistä väittämistä, vaan se asettaa raamit sille, minkä tyyppisiä viestejä kosmetiikasta voidaan antaa. Väittämissä on huomioitava myös kohdeyleisön kulttuuri- ja kielitaustat ja tämän vuoksi väittämän hyväksyttävyys voi vaihdella maittain. Tilaa on jätetty myös innovoinnille: tarkoitus on mahdollistaa monimuotoiset väittämät tavoitteena tuottaa totuudenmukaista tietoa kosmetiikkatuotteista niin, että kuluttaja pystyy väittämien avulla vertailemaan tuotteita ja tekemään perustellun valinnan tuotteiden välillä.
Väittämäasetuksen tulkitsemisen avuksi Euroopan komissio on julkaissut teknisen dokumentin, jossa on joitakin esimerkkejä siitä, minkälaisia väittämiä tulisi välttää, jotta ne eivät ole kuuden kriteerin vastaisia. Dokumentissa otetaan kantaa myös paljon puhuttuihin "ei sisällä -väittämiin". Näissä hyvänä nyrkkisääntönä toimii, ettei ei sisällä -väittämää tulisi käyttää yksittäisistä raaka-aineista - sillä ei ole merkitystä, onko kyseessä kosmetiikassa sallittu tai kielletty aineosa. Käytännön esimerkkeinä voi mainita, etteivät väittämät "ei sisällä parabeeneja" tai "ei sisällä natriumlauryylisulfaattia" ole hyväksyttäviä.
On kuitenkin myös ei sisällä -väittämätyyppejä, joita voi käyttää. Hyvänä esimerkkinä toimii "ei sisällä eläinperäisiä raaka-aineita", tämän voi toki kääntää myös väittämäksi vegaaninen.
Väittämien takana oltava todisteita
Esitettyjen lupausten takana on oltava tutkimusta ja todisteita. Kukin tuotteesta vastaava yritys on vastuussa käyttämistään väittämistä ja siitä, että näyttö on riittävää. Esimerkiksi aurinkosuojakertoimen kohdalla riittämätön näyttö voi johtaa terveyshaittaan. Vastuuyrityksen pitää dokumentoida väittämien taustalla olevat testitulokset tuotteen tuotetietoihin (PIF) ja ne pitää olla tarvittaessa kansallisten kosmetiikkaa valvovien viranomaisten saatavilla vastaavasti kuin kosmetiikan turvallisuusarviointitiedot. Suomessa kosmetiikkaa valvoo Tukes.
Asetus ei ota kantaa, mitä testejä väittämien toteennäyttöön pitää tehdä, vaan jokainen yritys valitsee itse menetelmät väittämätyypistä riippuen ja ottaen huomioon tieteellisen tutkimuksen hyvät käytännöt. Väittämä voi olla myös yhdistelmä monen eri testin tuloksia. Testeinä käytetään muun muassa in vivo (valmiiden kosmetiikkatuotteiden testausta ihmisen iholla), ex vivo (esim. hiuksia käytetään testaukseen), in vitro ("koeputkessa" tehtäviä testejä, joissa käytetään esim. soluviljelmiä) ja kuluttajatutkimuksia.
Keskustelua väittämistä
Vaikkei listoja sallituista ja kielletyistä väittämistä ole, on silti joitain väittämiä, joita ei tulisi käyttää, ellei niitä pysty tieteellisesti ja kohdeyleisön tarpeen mukaan perustelemaan. Joistakin väittämätyypeistä keskustellaan säännöllisesti: saako esimerkiksi sanoa allergiavapaa? Entä mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan?
Kuten todettu aiemmin lähtökohtaisesti kosmetiikasta ei pitäisi käyttää ei sisällä -väittämiä, joilla viitataan yksittäisiin kosmetiikassa sallittuihin tai kiellettyihin aineisiin. Kiellettyjä aineita ei saa nostaa esille, koska missään kosmetiikassa ei saa tällaisia käyttää. Se, että tuotteessa todetaan, ettei se sisällä esimerkiksi kiellettyä hydrokinonia, voisi antaa kuvan, että joissain muissa tuotteissa ainetta on, vaikka tosiasiassa sitä ei saa käyttää missään kosmetiikassa. Tällainen on tyypillinen esimerkki harhaanjohtavasta markkinoinnista.
Tuotteissa ei saisi myöskään käyttää ei sisällä -väittämiä aineista, jotka ovat hyväksyttyjä kosmetiikan raaka-aineita. Ensinnäkin tuotteen kannalta ei ole oleellista se, mitä tuote ei sisällä ja toisekseen tällaiset väittämät ovat omiaan antamaan negatiivisen kuvan ainesosista, jotka ovat turvallisia kosmetiikkakäytössä. Ei sisällä -väittämien sijaan sisältää -väittämät ovat relevantimpia kuluttajalle: niiden avulla voidaan lisätä tuoteinformaatiota ja ne voivat auttaa ostopäätöksessä. Toki myös sisältää -väittämän pitää olla merkityksellinen tuotteen kannalta.
Allergiavapaa, ei allergisoi tai vastaavia väittämiä ei tulisi käyttää kosmetiikassa. Tämä perustuu siihen, että mikä tahansa aine voi allergisoida (allergiat ovat yksilöllisiä), eikä täydellistä lupausta allergiavapaasta kosmetiikasta voida antaa. Kosmetiikassa on oltava ainesosalistat, joista kuluttaja voi tarkistaa, sisältääkö tuote aineita, joille hän on allerginen.
Toisaalta tuotteesta voidaan sanoa esimerkiksi hajusteeton, jos se ei sisällä mitään hajusteraaka-ainetta. Väittämää voi käyttää, koska se voi olla tietylle kohderyhmälle oleellinen tieto. Täytyy muistaa, ettei hajusteeton välttämättä tarkoita tuoksutonta, koska raaka-aineilla on omat ominaistuoksunsa. Hypoallergeeninen -väittämä on sallittu tiukoin reunaehdoin: karkeasti sanoen tällainen tuote ei saa sisältää mitään ainetta, jolle on olemassa herkistävyystietoa. Ohjeet hypoallergeeninen -väittämälle on kirjattu yllä mainittuun komission tekniseen dokumenttiin.
Entä sitten luonnonkosmetiikka ja siihen liittyvät väittämät? Kosmetiikkalainsäädäntö ei määrittele erikseen, mikä on luonnonkosmetiikkaa. Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan kosmetiikkaa, jonka valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ainesosien luonnolliseen alkuperään sekä siihen, miten tuotteen elinkaari vaikuttaa ihmiseen ja ympäristöön. Luonnonkosmetiikan voi tunnistaa esimerkiksi sertifikaatista tai väittämistä.
Luonnonkosmetiikan väittämiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin muuhun kosmetiikkaan. Minkään kosmetiikan mainonnassa ei saa esimerkiksi antaa harhaanjohtavaa kuvaa tuotteen turvallisuudesta ihmiselle: kaiken kosmetiikan - niin luonnon- kuin ns. tavallisen kosmetiikan - pitää täyttää tiukat turvallisuusvaatimukset. Allergianäkökulmasta on myös huomionarvioista, että kosmetiikan ainesosille voi olla allerginen riippumatta siitä, onko kyse synteettisistä tai luonnosta peräisin olevista ainesosista. Allergisuus tai herkistyminen kosmetiikan ainesosille on yksilöllistä aivan kuten herkistyminen erilaisille ruoka-aineille. Suurin osa kuluttajista voi kuitenkin käyttää sekä luonnon- että tavallista kosmetiikkaa turvallisesti.
Luonnonkosmetiikkaan liittyvässä keskustelussa kannattaa huomioida, että luomu- ja luonnonkosmetiikka ovat eri asioita. Luomu-sanalla viitataan raaka-aineisiin, jotka on tuotettu luonnonmukaisin menetelmin. Vegaaninen kosmetiikka on nouseva trendi. Se ei tarkoita luonnonkosmetiikkaa, vaan se tarkoittaa kosmetiikkaa, jossa ei ole käytetty eläinperäisiä raaka-aineita. Raaka-aineet voivat olla sekä synteettisiä että luonnonraaka-aineita.
On hyvä tiedostaa, etteivät CE-merkityt tuotteet kuulu kosmetiikkalainsäädännön piiriin. CE-merkittyä "kosmetiikkaa" on esimerkiksi aurinkosuoja- ja hammastahnakategorioissa. CE-merkittyjen tuotteiden kohdalla voidaan väittää enemmän kuin kosmetiikassa: esimerkiksi CE-merkitystä aurinkosuojatuotteesta voi sanoa "ehkäisee ihosyöpää" toisin kuin kosmetiikan aurinkosuojasta, koska CE-merkitty tuote kuuluu terveydenhuollon laitteita koskevan sääntelyn alle.
Väittämät apuna ostopäätöksissä
EU:ssa markkinoitavien tuotteiden pitää siis olla sekä kosmetiikka- että kosmetiikan väittämäasetuksen vaatimusten mukaisia. Väittämälainsäädännön tavoitteena on ohjata tuoteväittämiä niin, että ne mahdollistavat tuotteiden vertailun ja auttavat ostopäätösten tekemisessä.
Esimerkiksi väittämä "sisältää kosteuttavaa aloe veraa" kertoo tuotteen sisältävän kyseistä ainetta. Jos kyseinen aine sopii kuluttajalle, mutta hänellä on esimerkiksi muita kosmetiikan aineosa-allergioita, valintaa ei kannata jättää väittämän varaan. Väittämien lisäksi kannattaa kurkata myös tuotteen ainesosalistaa ja varmistaa, ettei tuote sisällä jotakin toista itselle sopimatonta ainesosaa.
Ostoksilla, erityisesti EU:n ulkopuolisissa verkkokaupoissa, kannattaa olla tarkkana. Muualla kosmetiikan säätely voi olla erilaista ja väittämätkin saattavat poiketa siitä, mihin olemme tottuneet EU:ssa. Mikäli jonkin tuotteen esimerkiksi väitetään parantavan sairaan ihon, kannattaa tällaiseen suhtautua kriittisesti, koska kosmetiikka ei saa parantaa sairauksia. Tuote saattaa sisältää jopa EU:ssa kosmetiikassa kiellettyä ainetta.
Kosmetiikan tuotekirjo on suuri ja jokaiselle löytyy varmasti laajasta valikoimasta sopivat tuotteet. Kuluttajan kannattaa kääntyä ostoksilla myös ammattilaisten puoleen, jotka osaavat auttaa valinnoissa ja voivat selvittää mahdollista sopivuutta. Lisäksi allergisia kuluttajia Suomessa palvelee kosmetiikan Allergiaportaali, jossa voi laatia listan itsellesi sopivista kosmetiikkatuotteista.
Eeva-Mari Karine
Asiantuntija (kosmetiikkalainsäädäntö)
12/2021
Kosmetiikka- ja hygieniateollisuus ry
Twitter: @Eeppok