Kosmetiikan turvallisuus
Tältä sivulta voit lukea tietoa kosmetiikan turvallisuudestaKirjaudu
Kosmetiikkalainsäädäntö edellyttää, että kosmetiikkatuotteiden on oltava turvallisia siinä käytössä, mihin ne on tarkoitettu. Tästä huolimatta keskustelua kosmetiikan turvallisuudesta käydään aika ajoin ja se saa toisinaan osakseen aiheetonta kritiikkiä. Moni näistä keskusteluista saattaisi jäädä käymättä, mikäli tunnettaisiin kosmetiikkaa säätelevä lainsäädäntö, jonka lähtökohtana on nimenomaan tuotteiden turvallisuus.
Suomessa kosmetiikkaa säädellään EU:n kosmetiikka-asetuksella (1223/2009/EY). Asetus tarkoittaa, että kaikkialla EU:ssa noudatetaan samaa kosmetiikkalainsäädäntöä. Kosmetiikka-asetuksen koko sisältö ja sen asettamat vaatimukset tähtäävät tuotteiden turvallisuuteen.
Turvallisuusarviointi – lainsäädännön ydin
Lainsäädäntö vaatii kosmetiikkatuotteesta vastaavaa yritystä tekemään tuotteille laajan turvallisuusarvioinnin ennen niiden markkinoille saattamista. Turvallisuusarviointia ei saa tehdä kuka tahansa, vaan myös turvallisuusarvioijan pätevyydelle on asetuksessa tiukat vaatimukset.
Turvallisuusarvioinnissa tarkastellaan tuotteen kaikkien ainesosien sekä lopputuotteen turvallisuutta ja turvallisuusvaatimus koskee kaikkia tuotteita aina perussaippuasta silmänympärysvoiteeseen. Tuotteesta vastaavalla yrityksellä on oltava jokaisesta tuotteesta tuotetiedot, jotka sisältävät myös tiedot turvallisuusarvioinnin tuloksista. Nämä tiedot tulee tarvittaessa olla kosmetiikkaa valvovien viranomaisten saatavilla valvontaa varten. Suomessa kosmetiikkaa valvovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sekä Tulli.
Käytännössä turvallisuusarviointi on pätevän henkilön tekemä tieteellinen riskinarviointi, jossa otetaan huomioon muun muassa ainesosien vaaraominaisuudet sekä käyttömäärät ja -tavat, valmiin tuotteen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet sekä mikrobiologinen laatu. Turvallisuusarvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota limakalvoille käytettäviin valmisteisiin ja erityisryhmien tuotteisiin, kuten alle 3-vuotiaiden lasten tuotteet. Turvallisuusarvioinnin sisältövaatimukset kerrotaan kosmetiikka-asetuksessa. Lainsäädäntö edellyttää sitä, että turvallisuusarviointeja päivitetään säännöllisesti uuden tiedon valossa.
Turvallisuuden takaamiseksi lainsäädännössä määritellään myös tuotteiden jakeluketjun eri toimijoille omat vastuunsa. Riskien minimoimiseksi jokaiselle toimijalle, aina valmistajasta valvoviin viranomaisiin, on määritelty omat tehtävänsä. Tämä edistää tuoteturvallisuutta ja minimoi kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.
Ei enää eläinkokeita
Kosmetiikan turvallisuusarviointia varten ei saa tehdä eläinkokeita, eikä EU:ssa saa myydä tuotteita, joiden ainesosille tai valmiille tuotteille on tehty eläinkokeita kieltojen jälkeen. Valmiiden kosmetiikkatuotteiden testaaminen eläinkokeilla kiellettiin EU:ssa jo vuonna 2004. Kosmetiikan ainesosien eläinkokeet kiellettiin EU:ssa kokonaan 2009 (testauskielto), samoin sellaisten kosmetiikkatuotteiden markkinointi, joiden ainesosia on testattu eläinkokeilla kiellon voimaantulon jälkeen (markkinointikielto). Markkinointikiellolle EU asetti pitemmän siirtymäajan kaikkien monimutkaisimmille testityypeille vuoden 2013 alkuun asti, minkä jälkeen Euroopan kosmetiikkalainsäädännön tarpeisiin ei ole saanut tehdä mitään eläinkokeita.
Mitä ainesosia kosmetiikassa saa käyttää?
Kosmetiikassa sallittuja ainesosia säädellään kosmetiikka-asetuksessa. Tietyille ainesosille on lainsäädännössä sallittujen aineiden listat, joissa määrätään näiden aineiden käyttökohteet ja maksimipitoisuudet ja mahdolliset käyttöä ohjaavat varoitusmerkinnät valmiissa tuotteessa. Tällaisia ainesosia ovat väriaineet, säilöntäaineet ja aurinkosuoja-aineet. Lisäksi lainsäädännössä listataan erikseen suuri joukko eri käyttöön tarkoitettuja rajoituksin sallittuja aineita kuten sallitut hiusväriaineet. Näille aineille Euroopan komission kuluttajaturvallisuusasioiden tiedekomitea (Scientific Committee on Consumer Safety, SCCS) on tehnyt turvallisuusarvioinnin. Tuotteiden sisältämien aineiden turvallisuudesta vastaa kyseisestä tuotteesta vastuussa oleva yritys, silloin kun tuotteessa on ainesosia, joiden käyttöä ei ole erikseen säädelty lainsäädännössä.
Mikäli jokin uusi tieto edellyttää kosmetiikassa sallitun ainesosan tarkempaa turvallisuustarkastelua tai uudelleenarviointia, asia annetaan SCCS:n arviointiin. Tiedekomitean mielipiteet ovat julkisia ja niiden perusteella päivitetään tarvittaessa lainsäädäntöä. Kosmetiikkatuotteissa kielletyt aineet on niin ikään lueteltu lainsäädännössä. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi lääkeaineet. Lisäksi on lähtökohtaisesti kielletty aineet, jotka on luokiteltu EU:n kemikaalien luokitus-, merkintä- ja pakkausasetuksessa CLP:ssä (1272/2008/EY) syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi.
Miten löytää itselle sopiva tuote?
Huolimatta lainsäädännön turvallisuusvaatimuksista, joidenkin kosmetiikassa hyväksyttyjen ainesosien turvallisuutta kyseenalaistetaan julkisessa keskustelussa. Moni keskustelu perustuu tunteeseen tai puhtaaseen tietämättömyyteen. EU:n kosmetiikkalainsäädäntöä pidetään maailman tiukimpana ja lainsäädäntö on täten hyvin vahva. Kuluttajan tai ammattikäyttäjän ei tarvitse huolehtia valmistajan vastuulla olevasta turvallisuusarvioinnista, mutta tuotteen käyttöohjeita on syytä noudattaa.
Eurooppalainen lainsäädäntö on kuluttajan näkökulmasta hyvä asia, koska samat turvallisuusvaatimukset täyttäviä tuotteita saa muualtakin kuin kotimaasta. Kuluttajaturvallisuuden vuoksi lainsäädäntö velvoittaa merkitsemään kosmetiikkatuotteisiin aina määrätyt pakkausmerkinnät, mikä helpottaa kuluttajia valitsemaan heille sopivia tuotteita ja käyttämään tuotteita oikein. Eri maista ostettujen tuotteiden pakkausmerkintöjen kieli saattaa kuitenkin vaihdella maiden kielivaatimusten vuoksi – Suomessa merkinnät tulee olla sekä suomeksi että ruotsiksi. Tosin eurooppalainen lainsäädäntö on yhtenäistänyt pakkausmerkintöjä niin, että monet merkinnät ovat samat kielestä riippumatta. Esimerkiksi ainesosat luetellaan joka maassa samalla tavalla kansainvälisillä INCI-nimillä ja näin ollen kuluttajien kaikkialla Euroopassa on helppo ymmärtää tuotteiden sisältö.
Kuluttajien on hyvä tiedostaa, että jos kuluttaja ostaa kosmetiikkaa Euroopan Unionin ulkopuolelta, esim. Yhdysvalloista tai vaikkapa Aasiasta, eivät nämä tuotteet välttämättä täytä EU-lainsäädännön vaatimuksia. Tuotteissa saattaa olla esimerkiksi aineita, jotka eivät ole EU:ssa hyväksyttyjä tai pakkausmerkinnät saattavat puuttua. Tällöin kuluttaja on itse vastuussa, mikäli tuote aiheuttaa esimerkiksi haittavaikutuksen. Sama koskee myös EU-alueen ulkopuolelta sijaitsevista verkkokaupoista ostettuja tuotteita. Sen sijaan EU-alueelta ostettujen tuotteiden kohdalla kuluttaja voi esimerkiksi haittavaikutuksen sattuessa ottaa yhteyttä tuotteesta vastuussa olevaan yritykseen.
Vaikka tuotteiden turvallisuus varmistetaan yritysten toimesta, ei se silti poista yksittäisen kuluttajan mahdollisuutta olla esimerkiksi allerginen jollekin ainesosalle. Mikäli kuluttaja huomaa esimerkiksi herkistyneensä tai saa iho-oireita jostakin tuotteesta, tulee mahdollinen allergian syy aina selvittää ihotautilääkärin määräämin allergiatestein. Allergioita ei voi diagnosoida itse. Kun allergian aiheuttaja on selvitetty, tuotteiden ainesosalista auttaa välttämään kyseistä ainetta sisältäviä tuotteita.
Yleisimmin allergiaa aiheuttavat hajusteet. Mikäli jokin tuote sisältää hajustetta, tämä on merkitty aina ainesosaluetteloon sanalla parfum. Lisäksi lainsäädäntö velvoittaa, että tällä hetkellä 26 yleisimmin kosketusallergiaa aiheuttavaa hajustetta tulee merkitä ainesosalistaan omilla nimillään sanan parfum lisäksi, jos ne ylittävät asetuksessa määrätyt pitoisuudet poishuuhdeltavissa tuotteissa (esim. sampoo) 0,01 % ja iholle jätettävissä tuotteissa (esim. kosteusvoide) 0,001 %. Nämä 26 ainetta tulee merkitä ainesosaluetteloon aina, jos mainitut pitoisuudet ylittyvät, vaikka aineet olisi lisätty tuotteeseen myös muussa tarkoituksessa (esim. kasviöljyn osana) kuin hajusteena. Hajusteallergisten kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Sanaa parfum ei tarvitse merkitä tuotteeseen, mikäli hajusteet ovat esimerkiksi osa kasviuutetta, eikä kasviuutetta ole lisätty tuotteeseen hajusteena vaan muussa tarkoituksessa.
Myös hiusväriaineet saattavat aiheuttaa allergiaa. Mikäli hiusten värjäyksessä saa reaktion, tulee allergian aiheuttaja selvittää aina ennen seuraavaa värjäystä. Mikäli allergia jollekin hiusväriaineelle todetaan, ei tämän jälkeen saa enää värjätä hiuksia millään ainetta tai sen johdannaista sisältävällä aineella, koska värjäys voi aiheuttaa tällaisessa tapauksessa vakavan allergisen reaktion.
Mikäli kuluttajalla ei ole ollut ongelmia kosmetiikan käytössä, aineita ei tarvitse välttää varmuuden vuoksi. Sopivimman tuotteen itselle löytää kokeilemalla – mikä sopii ja toimii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
01/2018
Eeva-Mari Karine, DI, Asiantuntija (kosmetiikka)
Teknokemian yhdistys ry
Ritva Kurimo, FM (kemisti)
TMI Ritva Kurimo